VUORENKYLÄN KESÄJUHLA 17.7.2010

Arvoisa nuorisoseuraväki, hyvät kesäjuhlavieraat !

Alkuvuodesta 1983 kokosin naapurini ja lukiokaverini Vesa Olkkosen kanssa Putkijärven Nuorisoseuran historian Joutsan lukion oppilastyönä. Tuolloin Putkijärven Nuorisoseuran historiaa oli takana vähän yli 60 vuotta. Nyt kun Putkijärven Nuorisoseuran historiaa on takana 90 vuotta, on sopiva hetki käväistä vuosikymmenten takana, pysähtyä tähän päivään ja jatkaa tästä taas eteenpäin – niin kuin täällä on aina tehty.

Aktiivisten kyläläisten omatoimisuuden tuloksena täällä aloitti toimintansa kunnan ensimmäinen sivukylän koulu syksyllä 1892. Koululla ja koulun opettajilla on ollut suuri merkitys tuon ajan valistajina ja vapaaehtoisen harrastustoiminnan käynnistäjinä.

Vuosisadan vaihteessa alkaneen nuorisoseuraliikkeen päämääränä oli nuorison tapakulttuurin, sivistyksen ja kansallisen harrastuksen kohottaminen. Myös tämän kylän nuorten oma halu oppia ja harrastaa johtivat nuorisoseuran perustamiseen.

Putkijärven Nuorisoseuran perustavan kokouksen pöytäkirjassa tammikuussa 1920 opettaja Hilma Kilkkinen kirjoitti: ”kokouksessa kävi selville, että nuoret tahtovat saada keskuudessaan toimeksi jotain sellaista, mikä voisi tyydyttää sitä kaipuuta, mikä on jokaisen nuoren rinnassa, joko herkempänä tai voimakkaampana, ja olisi samalla opiksi ja huviksi arkielämän yksitoikkoisuudessa”. Tämä silloinen ajatus ei ole tästä miksikään muuttunut, me kaikki tarvitsemme arkielämän yksitoikkoisuuteen vaihtelua: hyviä ystäviä, mielekkäitä harrastuksia ja huvia. Tätä tehtävää Putkijärven Nuorisoseura on omalta osaltaan tehnyt yhdeksän vuosikymmentä eri tavoin.

Pikku poikana huomasin kotini museoesineiden seassa vihkosia, joiden kannet näyttivät mielenkiintoisilta. Kun selasin lehtiä, ne sisälsivät vain sivukaupalla yksitoikkoisen näköistä, käsin kirjoitettua tekstiä. Vähän vanhempana tunnistin lehden kannesta isoäitini nimen ja tutkin vihkosia tarkemmin. Ne olivatkin nuorisoseuran jäsenten julkaisemia Nuorten Mietteitä –lehtiä 1920-luvulta – silloin ymmärsin miksi ne oli laitettu hyvään talteen museonurkkaukseen.

Elokuun lehti tasan 90 vuoden takaa tervehtii lukijoita kesken kesäkiireiden. Ensimmäinen juttu käsittelee onnea, kirjoittaja pohtii mitä onni on ja mitä onnellisuus tarkoittaa. Loppupäätelmänään kirjoittaja kirjoittaa: ”vaan kun katselemme elämää niin huomaamme, että kaikissa olosuhteissa elää onnellisia sekä onnettomia ihmisiä.” Toinen artikkeli käsittelee naisen ja miehen asemaa yhteiskunnassa sekä sukupuolten välisiä luonteenpiirteiden eroja. Kirjoittajan mielestä ”täällä Suomessa nainen on jo pitemmän aikaa ollut paremmassa asemassa kuin muutamien muiden maiden naiset. Korkeamman sivistyksen omaamisessa ei myöskään Suomen nainen ole jäänyt miestä alemmas. Nämä pohdinnat ovat paikallisten nuorten mietteitä melkein sadan vuoden takaa, silti nämä samat teemat olisivat sopivia vaikkapa ensi viikon aikakauslehteen. Kirjoittaminen, keskustelu ja yhteen kokoontuminen ovat levittäneet tehokkaasti oppia ja sivistystä.

Vanhat lehdet sisälsivät 10-20 sivua, ne olivat mustekynällä kahdelle palstalle kirjoitettuja isoja vihkosia. Näiden ensimmäisten kylälehtien kansiin ja sisältöön voitte tutustua täällä olevassa näyttelyssä.

Tämän juhlan ohjelmasta ja muista kylän tapahtumista saamme lukea omasta, säännöllisesti ilmestyvästä kylälehdestämme, joka on kirjoitettu ja taitettu tietokoneella. Vaikka lehdenteon tekniikka on kehittynyt, sisällön luominen ja kokoaminen ei ole sen helpompaa kuin kylän nuorilla aikanaan. Sille, että täällä on riittänyt voimaa tehdä ja julkaista omaa lehteä, täytyy antaa suurta arvoa, sillä tiedon ja ajatusten julkaiseminen on aina ajankohtaista. Luulen, että kovinkaan monella pikkukylällä ei ole näin pitkää oman lehden julkaisuhistoriaa.

Kun nuorisoseura perustettiin, alkoivat lehden julkaisemisen lisäksi heti suurella innostuksella sen opintokerhot, keskustelukokoukset sekä iltamien järjestäminen. Tuon ajan keskusteluteemoina olivat kotiseutuun, raittiuteen, siveellisyyteen tai ammattiin liittyvät aiheet. Vastakkain aseteltiin käsityöläisyyttä ja suurteollisuutta, pienviljelyä ja tehoviljelyä. Samalla tavalla kokoonnumme nykyisinkin keskustelemaan yhteisistä ja ajankohtaisista asioista tai oppimaan uutta. Nuorisoseura-aatteen perimmäinen tarkoitus, sivistyksen ja kulttuurin edistäminen ei ole ajan kuluessa hävinnyt minnekään.

Iltamien järjestäminen oli Putkijärven Nuorisoseuran yksi keskeisimmistä toimintamuodoista ensimmäisinä vuosikymmeninä. Iltamia järjestettiin kolmesta kuuteen kertaa vuodessa kylän taloissa, yleensä kesäkuukausina. Iltamatoimikunta suunnitteli ja järjesti illan ohjelman: puhetta, lausuntaa, soittoa, laulua, kisailua, näytelmän ja lopuksi tanssia.

Kun katson näiden kesäjuhlien ohjelmaa, niin tämän vuoden iltamatoimikunta on rakentanut ohjelman aivan samalla tavalla kuin tuo vanha iltamakaava oli: oman kylän lapset soittavat ja laulavat, esittävät itse käsikirjoittamansa näytelmän, kilpailujen ja muun ohjelman jälkeen on tanssia. Lisäksi naapurikylien joukkueet ratkovat paremmuuden ja kylien välisen herruuden köydenvedossa vanhan kisailuperinteen malliin. Tämä on osoitus siitä, että täällä asuu aktiivisia ja harrastavia ihmisiä – vapaa-ajan kyläläiset mukaan lukien. Ohjelman rakentaminen ja esittäminen onnistuu omalla porukalla.

Näytelmät ovat kuuluneet iltamien ja kesäjuhlien ohjelmaan kaikkina vuosikymmeninä – joko omin tai naapuriseurojen harrastajien voimin. Alkuvuosien innokkaimpia näyttelijöitä olivat huvitoimikunnan jäsen Vilho Hartonen ja seuran ensimmäinen esimies Einari Hokkanen. Kylän nuorten mukana olen itsekin ollut näyttämöllä muutaman kerran. Erityisesti mieleen on jäänyt kesäjuhlien näytelmä, jossa osa meistä kylän pojista esiintyi kirjava hame päällä sekä näytelmä ”Sulhasia Purnuvuoren talossa”, johon piti värvätä toistakymmentä näyttelijää.

Kun katson tätä ympäristöä, tulee mieleeni vielä yksi nuorisoseurajärjestön alkuperäisistä työmuodoista: liikuntakasvatus. Siinäkin tavoitteet ja tehtävät ovat säilyneet samoina kuin ennen: terveellisten elämäntapojen ja hyvän kunnon edistäminen. Toimintatavat ja lajit ovat vain monipuolistuneet.

On mielenkiintoista lukea Nuorisoseuran historiasta, että tälle samalle aukealle, missä nyt olemme, jäsenet raivasivat 1920-luvun puolivälissä yleisurheilukentän, ns. Seppälän kentän. Nuorisoseura hankki kentälle urheiluvälineitä ja järjesti kilpailuja. Tämä kenttä toimi kylän liikunta- ja kilpailupaikkana, nuorten kokoontumispaikkana usean vuosikymmenen ajan.

Edelleen tämä sama paikka toimii liikkuvan nuorison kokoontumispaikkana. Vuonna 1989 avattu hiihtokeskus kokosi kyläläiset ja kylän järjestöt yhdessä Purnun tueksi. Nuorisoseurakin perusti oman alajaoston, Purnu Ski Clubin. Ski Club järjesti erilaisia tapahtumia, kilpailuja ja paistoi laavulla muurinpohjalettuja laskettelijoille. Yhdessä tekeminen yhdisti kyläläisiä ja seuratyö sai lisäpotkua. Seuratyö pysyi mukana tässä ajassa.

Vaikka Putkijärven Nuorisoseuran historiaan mahtuu vilkkaita toiminnan vuosia, mahtuu sinne lamakausiakin. Sotavuosina sekä 1970- ja 1990-luvuilla toiminta hiljeni viritäkseen taas uudelleen uudella innolla. Jotta jaksaa, pitää välillä myös hengähtää. Uusia ideoita on onneksi aina löytynyt ja yhteinen tekeminen jatkunut.  

Tämän päivän järjestötoimintaan ei ole liikaa tulijoita. Mielestäni kylämme rikkaus on suuri vapaa-ajan asukkaiden joukko ja heidän aito yhteistyönsä kyläläisten kanssa. Vapaa-ajan kyläläisistä on tullut kyläläisiä siinä missä meistä täällä syntyneistäkin, kylän lapset saavat uusia kavereita täällä mökkeilevistä tai laskettelevista lapsista. Maisemat, harrastusmahdollisuudet ja kylähenki ovat houkutelleet tänne myös uusia asukkaita, talot eivät ole jääneet tyhjiksi.

Putkijärven Nuorisoseuran historiaa tutkiessani olen monta kertaa ihmetellyt sitä, minkälainen ajattomuus ja yhteys 90 vuoden takaisilla asioilla ja tapahtumilla on nykypäivään. Uusien suuntien ja mahdollisuuksien ennakkoluuloton kehittely on ollut ominaista täällä, se pilkistää rivien välistä kaikilla vuosikymmenillä. Kun katsomme tästä eteenpäin, sama pilkistys näkyy sielläkin. Tavat toimia muuttuvat, mutta nuorisoseuratyön perimmäiset tavoitteet eivät.

Omasta ja koko juhlayleisön puolesta toivotan onnea ja menestystä 90-vuotiaalle Putkijärven Nuorisoseuralle!

                                                                                                                                                                                                    Timo Olkkonen

 

Paluu takaisin